Paremmaksi tyypiksi

Etusivu » Ei kategoriaa » Mitä sinä sanot?

Mitä sinä sanot?

Eräs toimittajaystäväni oli kysynyt toimittajakoulussa opiskelevilta: ”Mistä sanat tulevat? Minä en tiedä.”

Seurannut keskustelu oli kuulemma kiinnostava. Joillekin on helpompaa ilmaista itseään, siinä missä toiset eivät löydä sanoja. Elämä ei ole reilua. Niillä, joilla on sanat hallussaan, on taipumusta hallita maailmaa.

Kun ryhtyy kirjoittamaan tai puhumaan, sanat kumpuavat tai laskeutuvat jostakin. Kokonaan toinen kysymys on, mihin sanat johtavat.

Mitä vähemmän tietoisuutta, sitä enemmän sattumanvaraisuutta, sanotaan. Kuten koko elämä.

  • Smalltalk voi johtaa syvälliseen ja aitoon keskusteluun tai jäädä ikuiseksi tyhjänpuhumiseksi. Sanomisiin, joissa ei anna itsestä mitään, ei kerro itsestä mitään eikä avautuminen paljasta mitään todellista.
  • Halu kohdata maailma voi viedä taisteluun oikeassa olemisesta tai todellisen dialogin kautta yhteisymmärrykseen.

Eikä tässä kaikki. Mielennäyttämö muuntuu paljastavaksi performangeksi, ja voi hämmästyä sitä, mitä oikeastaan pyrkii luomaan sanoillaan:

  • Sanat kuvastavat tarvettani paljastaa aito itseni ja liittää itseni sinuun.
  • Sanat kuvastavat tarvettani kätkeä aito itseni ja erottaa se sinusta.

Meistä jokainen on oman elämänsä tarinankertoja. Jotkut tarinat ovat todempia kuin toiset. Ja vaikka tarina olisi tosi, vasta antaumus sen kertomisessa luo tilaisuuden luoda.

Mikä saa minut täyttämään hiljaisuuden sanoilla? Miksi puhun naapurin kanssa säästä hissimatkalla? Eikö minulle tule muuta mieleen kuin kysyä teiniltä koulusta?

Onko puhuminen vain tyhjä tapa, huutaako jokin minussa sanomista vai mitä oikein haluan sanoistani seuraavan? Ja: millainen optio vaikeneminen on?

Hän puhui seitsemää kieltä? Hienoa. Oliko hänellä mitään sanottavaa? Pentti Haanpää

Tietoisuus tuo mahdollisuuden ohjaamiseen, mutta myös kontrolliin:

  • Sano mitä ajattelet.
  • Ajattele mitä sanot.

Kun lukee melkein mitä tahansa kovaäänisen kansanosan nettikommentointia, toivoisi, että ajatus tulisi ensin. Samanaikaisesti pidättyväisyys sanomisessa lamaannuttaa hiljaisen enemmistön puhumasta silloin, kun oikeita sanoja todella tarvittaisiin.

Sillä usein hankalasti raivattavissa sovinnaisuuden viidakossa piileskelee myös kavala viidakon peto: se, mikä pitää sinut turvassa, pitää sinut myös pienenä.

Sanat voivat parantaa tai viiltää, avata ymmärtämään laajemmin tai sulkea tiheästi vartioituun luolaan. Sanat voivat pitää maailmaa vankinaan tai saada sen liikahtamaan parempaan ja iloisempaan suuntaan.

Katson ylöspäin ihmisiä, jotka ovat selvästikin lähestyneet maailman vaikeinta kysymystä Mitä-minä-haluan? kuuntelemalla antaumuksella itseä, toista ja maailman moniäänistä ja toisinaan kakofonista sinfoniaa. Heistä henkii lämmin tunne siitä, mitä he tahtovat sanoillaan luoda ja niiden kautta vastaanottaa. Onneksi he ovat.

Mikko Taskinen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: