Paremmaksi tyypiksi

Etusivu » Ei kategoriaa » Rokotusvastaiset homonatsit

Rokotusvastaiset homonatsit

On erikoista elää maailmassa, jossa avarakatseisuudesta on tullut heikkous & häpeä.

Mikä minun ensireaktioni on kun

  • Kaksi raavasta miestä pussailee toisiaan
  • Joku ei haluakaan rokotuttaa lapsiaan
  • Ne runsaspigmenttisemmät puhuvat oudolla kielellä uusiin kännyköihinsä
  • Joku uskoo jumalaan/homeopatiaan/omaan kokemukseen, vaikkei tiede todista sitä oikeaksi
  • Ne haluavat syrjivän ja väkivaltaisen Suomen

Minussa herää erilaisuuden synnyttämä stressireaktio. Tilanne mittaa paitsi sivistystasoni myös mieleni kyvyn käsitellä stressiä: reagoinko vai kykenenkö vastaamaan tilanteeseen? Mistä seuraa, toiminko jonkin puolesta vai jotakin vastaan.

Inhoa vai kiinnostusta? Tarvetta ymmärtää vai ylenkatsoa? Ja kysymys: kavahdanko epävarmuuttani ja maailman ristiriitaisuutta vai onko mieleni niin vahva ja joustava, että se kykenee ajattelemaan sekä-että eikä vain joko-tai?

Luonnollinen tarve ajaa kuulumaan joukkoon, hakemaan vahvistusta samanmielisiltä, mutta ennen kaikkea pitämään oma maailmankuvani eheänä. Mihin tämä luonnollinen tarve helposti johtaa?

Rajojen vetämiseen ja vahvistamiseen, viholliskuvien luomiseen, turvallisuuden tunteen varmistamiseen. Usein on parasta puolustautua jo etukäteen.

Ihmisen päättely on usein pinnallista ja nopeata. Ihmiset suosivat omia näkemyksiään ja etsivät tukea alkuperäiselle kannalleen. Kun jotakin tukea löytyy, se riittää.

Markku Ojanen: Tunne vai järki

Näinkö se useimmiten menee? Onko silloin mitään väliä sillä, millä omaa uskoa vahvistetaan?

Vaikka ”jokaisella on oikeus vakiintua henkisesti, oikeus sulkea kasvun pyrkimys ja asettua tuttuuden suojaan” (Lonka-Saarinen: Muodonmuutos), on myös oikeus parempaan.

”Luonnollinen” ei siksi riitä. Ihmisellä on yhtä luonnollinen tarve ymmärtää mistä tässä maailmassa oikeasti on kyse ja pyrkiä toimimaan oikein. Mitä voi tehdä?

Get real eli kiihotu todellisuudesta:

  • Tutustu mielessäsi oleviin automaattisiin toimintoihin kuten reaktiivisiin, itsestään syntyviin ajatuksiin
  • Tutustu maailmaan eli hanki itsellesi vähintään se toinen näkemys asiasta

Nämä kaksi mielitekoa ovat tehneet minusta ajoittain paremman tyypin kuin mitä olisin jäädessäni vain ennakkoluuloisen ja pelkäävän ihmisluontoni armoille. Enkä enää niin helposti putoa illuusioon oikeassa olemisestani ja siitä, että kokemani todellisuus on parempi ja todempi kuin jonkun toisen.

Seuraavaksi voikin Grow balls/vagina eli

  • Yritä oikeasti ymmärtää eli ryhdy aitoon dialogiin: kysy ja kuuntele
  • Pelkuruuden sijasta kerää rohkeutta ylittää tähänastiset tiedon rajasi
  • Vahvista sisäisyyttäsi niin et tarvitse niin paljon rajoja

Sisäisyys vahvistuu kohtaamisessa ja samalla oma kartta laajenee dialogissa niin toisten kuin oman mielen kanssa. Sillä se, että ajatukset vaikuttavat tosilta, ei tee niistä tosia. Se, että ajatukset tunteiden kautta ajavat toimintaan, ei pakota tottelemaan niitä. Ei varsinkaan silloin, kun jonkun toisen erilaisuus tai maailmankuva uhkaa omaa turvallisuudentunnetta.

Suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta pidetään yleisesti hyveinä, koska ne ovat tietoisen ponnistelun lahja maailmalle:

  • Elä ja anna toisten elää
  • Jos toinen ei ajattele/elä/toimi kuten minä, hän ei välttämättä ole väärässä

Jokaisella on rajansa, mitä suvaitsee ja miten. (Kaikkeen ei kannata tai pidä suostua.) Tämän rajan kevyt puskeminen kauemmas itsestä eli oman kartan suurentaminen on osa omaa sivistymistä. Ryhmässä siitä voi tulla yleissivistystä.

Mutta ei ilman vaivannäköä. Katso ympärillesi tai sisällesi: mitä tapahtuukaan ahdasmielisyydelle, kun mieli jää kesannolle.

Sisäänavaavuus on iloisempi ja lämpimämpi asia kuin poissulkevuus. Yhteiselle kartalle pääseminen on aina hieno tavoite.

Oman mielen itsetuho, joka vahvistuu aina kun alentaa ihmisyytensä viholliskuvissa ja ahtaissa rajoissa pysyttelemisessään, ei ole vain oma asia. Kuten alkoholistin juominen, se lyö kärsimyksen rätillä naamaan kaikkia lähipiirissä eläviä, koska tällainen esimerkin voima houkuttaa ja haastaa muutkin uusiin rimanalituksiin.

Edellä kuvatun valossa ei ole vaikeaa ymmärtää, miksi laiskuus eli hengen velttous on yksi seitsemästä kuolemansynnistä.

Mikko Taskinen

P.S. Ja juuri kun sain bloggaukseni valmiiksi, törmäsin Seth Godinin päivän epistolaan:

”Emotional labor is very different from physical labor. It’s hard to measure, for starters, and it’s easier to avoid, but the consequences are significant.

When we find ourselves looking for a shortcut, an excuse or an easy way out, we’re actually indulging in our laziness.

The hard work involves embracing uncertainty, dancing with fear and taking responsibility before it’s given to us.”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: