Paremmaksi tyypiksi

Etusivu » Ei kategoriaa » Intohimo

Intohimo

On useimmiten kaikille mukavampaa, jos intohimo kohdistuu mullistavan softan koodaamiseen eikä parhaan kaverin puolisoon. Intohimo ei vaan aina kysy lupaa, sillä

  • Suhde kaverin puolisoon voi osoittautua vuosisadan rakkaustarinaksi.
  • Mullistava softa voikin olla silkkoa sisältä.
  • Tai sitten ei.

Intohimossa tämä-tuo-se unohtuu ja tilalle tulee epämääräinen sillä-näet-nimittäin.

Siksi intohimo on vähän niin kuin vaarallista, himoa johon sisältyy niin paljon intoa, että se raivaa kaikki esteet tieltään. Koska millään muulla ei oikeastaan ole merkitystä.

Koska myöskään muiden vanhoilla käsityksillä todellisuudesta ei ole merkitystä, intohimo saa aikaan uutta, joka voi osoittautua nerokkaaksi ja välttämättömäksi tai järjettömyydeksi.

Vähänkään merkittävä yksilöllinen kontribuutio maailmassa edellyttää jotakin, jota Andrei Makine kuvaa Idän sielunmessussa:

Siihen tarvittiin juuri tuollaista puhdasta intohimoa, uskovaisen innostusta, jota ei pystynyt korvaamaan millään.

Intohimoa tunnetusti joko on tai ei. Vai onko toisilla vain suurempi tarve ja sen mukanaan tuoma vimma ja rohkeus toteuttaa sitä? Kun on löytänyt sisältään sen, mistä itsessä on kyse ja kohtaa tälle vastaavuuden maailmasta, se on menoa. Siis jos uskaltaa olla löytämälleen uskollinen ja antautua sille.

Aika monta ehtoa siis… Siksi on toisinaan hyvinkin hyvä, kun intohimolleen saa sytykettä ja tukea muilta, innostavilta tyypeiltä vaikkapa yhdessä luomisen tilassa.

Intohimo vie rajoille ja niiden taakse. Missä kulkee raja, jossa intohimo muuttuu pakkomielteeksi? Onko se sama raja, jossa juttu lakkaa palvelemasta muita ihmisiä ja muiden huomioon ottamista?

Leidenschaft schaft Leiden* (saksalainen sananparsi)

Ja silti intohimo on usein ristiriidassa ympäristön kanssa, sillä muuten se on kuin kohtuullista taidetta – mikä paradoksi! Onhan maailma luotava uudeksi, ei kieli keskellä suuta vaan taikamoukarilla takoen.

Joskus käy kuitenkin niin, että tapaa hyvän tyypin, jonka intohimo on taidetta. Se on musikaalisesti hyvää oloa luovaa, innostusta ja harmoniaakin.

Miten hyvä tyyppi tekee sen?

Kyse on vahvasta tunneälystä ja tasapainosta. Mutta koska se on intohimoa, ei kyse ole sellaisesta tasapainosta, jossa kuljetaan keskiviivan tuntumassa vaan äärimmäisyyksien kautta tasapainoon johtavasta polusta. Olemisen riemusta.

Ellei intohimoa ole uskaltanut itsessään kokea eikä elää todeksi, on omaksi elämänosaksi saattanut jäädä kamreerin rooli. Usein haikeudeksi kaikille.

Mikko Taskinen

*Intohimo luo kärsimystä

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: