Paremmaksi tyypiksi

Etusivu » Ei kategoriaa » Elämää laatikoiden ulkopuolella

Elämää laatikoiden ulkopuolella

Ihmiset lokeroivat itseään ja elämäänsä, joskus aivan turhaan. Työhöni kuuluu kouluttaa ja valmentaa erilaisia asiantuntijoita hyödyntämään sosiaalista mediaa omassa työssään. Yksi kysymys nousee lähes aina esiin: miten erottaa työminä ja vapaa-ajanminä toisistaan ja missä somekanavassa voi parhaiten olla pelkästään työroolissa? Oikea vastaus on mielestäni kysymys: miksi työminä ja vapaa-ajanminä pitäisi erottaa niin tiukasti toisistaan? Itse olen kokonainen ihminen koko ajan. Elämä on niin paljon helpompaa, kun ei aseta itseään ja muita laatikkoon.

Sosiaalinen media on hämärtänyt entisestään jo aiemminkin hämärtyneitä työ- ja yksityiselämän rajoja. Moni ei ole uskaltanut lähteä mukaan sosiaaliseen mediaan, koska roolien erottaminen on heistä hankalaa. Vielä useampi tuntuu ronskisti lähteneen someen vain tekemään töitä ja julistamaan asiaansa. Kumpikin ajattelutapa on todella tylsä.

Itse käytän somea työssäni, mutta myös yksityishenkilönä. Olen kokonainen ihminen, ei minua voi pistää puoliksi ja jakaa työminään ja yksityisminään, sillä ne kietoutuvat elämääni. Jos minusta irrottaa ammatillisen innostuksen ja ylpeyden pois, jää jäljelle ihminen, joka ei ole minä. En usko, että kukaan pelkästään privaattipuoleltakaan minut tuntevista ihmisistä tunnistaisi sellaista torsoa.

Raja-aitojen rikkominen ja keinotekoisten laatikoiden ulkopuolelle hyppääminen ei ole pelkästään sosiaalisen median asia, vaan tämä muutos on käynnissä ympärillämme laajemminkin. Työstään innostuneet ihmiset haluavat kehittää osaamistaan ja pitää itseään ajan tasalla myös vapaa-ajalla. Yöpöydällä voi olla ammattikirja. Toisaalta työaikana voi joskus vastata harrastukseen liittyvään Facebook-ryhmäkeskusteluun.

Ihmiset, joiden kanssa teemme töitä, eivät ole vain työihmisiä, vaan kokonaisia ihmisiä huoline ja murheineen, iloinen ja elämäntilanteineen. Olen vakuuttunut siitä, että tuntemalla työtoverin tai asiakkaan palaveripintaa syvemmältä, me kykenemme tekemään myös yhteistyötä paremmin. Joitakin yhdistää koiraharrastus, toisia lapsiperheen elämäntilanne. Oli kosketuspinta mikä tahansa, se on enemmän kuin työ, se on inhimillisyys.

 Susanna Isohanni

Mainokset

1 kommentti

  1. hannapuolakka sanoo:

    Ihminen joka rakastaa omaa ”työtään” tekee sitä kokonaisena itsenään. Silloin hän voi antaa itsensä olla itsessään sillä hän haluaa ja rakastaa sitä mitä hän tekee. Hänellä ei ole syytä olla itsensä vieressä, väistellä.

    Ihminen joka ei pidä siitä mitä tekee työkseen, hän ei voi antaa itselleen lupaa olla itsessään täysin, koska se tuntuu uhkaavalta. Silloin hän myöntäisi itselleen, että hän on arvoltaan sama kuin työnsä, josta ei pidä. Hänen on erotettava työ- ja siviilipersoona toisistaan.

    Voi olla että ihminen joskus jopa pitää työstään, muttei siltikään koskaan osaa, voi tai halua tehdä työtään koko sydämellään. Ehkä hän on niin pettynyt rakkauteen, että kokee kaikkensa antamisen, rakkauden antamisen vaarallisena.

    Onnea on antaa itselleen lupa hakeatua tekemään sellaista työtä, jota tekisi ja myös tekee ilmaiseksi, koska se on on niin ihanaa. Koska se on se mikä tekee ihmisestä sen mikä juuri hän on. Tehdessään sydämellään työtä, ihminen saa olla juuri se mikä hän todellisuudessa on. Hän saa tehdä sitä mitä hän tuli tänne tekemään.

    Miten uskaltaa antaa itselleen lupa lähteä intohimonsa suuntaan? Mennä pelkojensa läpi ja todeta, että toiselta puolelta löytyikin ääretön onni.

    Hanna

    http://wisdomjoybars.blogspot.fi/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: