Paremmaksi tyypiksi

Etusivu » Ei kategoriaa » Itseään pitää muistuttaa siitä, kuka peilistä katsoo

Itseään pitää muistuttaa siitä, kuka peilistä katsoo

Minulle on jäänyt mieleen Kirsi Pihan viimevuotinen kolumni Helsingin Sanomissa siitä, miten parisuhteet kaatuvat siihen, kun ihminen ei enää tunnista itseään.

Niin käy helposti. Rakastuminen ja monet muutkin ihmissuhteet alkavat hurmaantumisesta, jossa toisen ihmisen ominaisuudet tuntuvat kaikki ylimaallisilta. Alkuvaihetta leimaa myös vahva symbioottisuus. Toisen kanssa haluaa olla koko ajan, sillä elämä ilman toisen ihanuutta tuntuu tyhjältä.

Toisen ominaisuuksien palvonta ja symbioosi saa aikaan sen, että itsekin alkaa tiedostamatta toimia toisen haluamalla ja ihailemalla tavalla. Alkaa väkertää mustikkapiirakoita, vaikkei koskaan aiemmin ole leiponut, ihan vain tuottaakseen toiselle mielihyvää. Ja käydä rokkikonserteissa toisen mieliksi.

 Siinä sinänsä ei ole mitään pahaa, että haluaa ilahduttaa toista. Pahimmillaan ihminen kuitenkin hukkaa koko aiemman elämänsä ja itsensä toteuttaessaan toisen toiveita – vaikkei niitä toiveiksi olisi koskaan lausuttukaan.

 Jotta voisi vaalia itsessään olevaa hyvää tyyppiä, täytyy muistaa, millainen se hyvä tyyppi on.

Ja jotta sen muistaisi, siitä täytyy muistuttaa itseään. Se vaatii usein omaa aikaa, usein myös ihan omia ystäviäkin. Etenkin parisuhteissa helposti käy niin, että toisen osapuolen ystävistä tulee pariskuntaystäviä, jolloin äijien kalareissut muuttuvat pariskuntaillallisiksi ja naisten shoppailureissut lapsiperheiden linnanmäkipäiviksi. Nekin ovat ihan ok, mutta eivät täytä alkuperäistä tarkoitusta.

Hyvä tyyppi vaalii omia ystäviä, omia harrastuksia ja omia ajatuksia. MIksi? Koska hän haluaa olla oma itsensä. Koska silloin hän arvostaa myös toista ihmistä paremmin.

 Oman itsensä tunnistaminen ja omien omituisuuksiensa arvostaminen on lähtökohta sille, että ihminen pystyy arvostamaan myös muita ihmisiä sellaisina kuin he ovat. Kun ihminen ei miellyttämisentoivossa yritä muuttua muuksi, hän ei oleta sitä muiltakaan. Sellaisen ihmisen kanssa on helppo olla, sillä hänen päätään ei paina marttyyrinkruunu. Ja sellaisen ihmisen seurassa tietää, että hänen pyrkimyksensä ilahduttaa minua kumpuaa suoraan sydämestä. Hän antaa minulle lahjan, eikä lahjalla ole hintalappua.

Susanna Isohanni

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: