Paremmaksi tyypiksi

Etusivu » Ei kategoriaa » Naura

Naura

Huumori on taitolaji. Taito tässäkin kohtaa perustuu siihen, että sillä on suhde itseen. Ja mitä parempi suhde itseen on, sitä parempaa huumoria ihminen kylvää.

Parempi huumori on sellaista, joka vapauttaa hyviä hormoneja, saa ihmiset rentoutumaan, palautumaan ja ehkä oivaltamaankin jotakin. Nauraminen on vapautumista. Siksikin kannattaa nauraa paljon. Nauraminen on iloinen asia.

Parempi tyyppi on kuin Riikka Pelon romaanin Jokapäiväinen elämämme Alja: ”Sinun naurusi riittää, Aljoska, hän sanoi, sinun naurusi saa kuolleetkin heräämään ja iloitsemaan.”

Miten?

Mitä tässä yhteydessä tarkoitetaan suhteella itseen? Huumori on sydämellistä silloin, kun se ei ole pelkästään sellaista, jolle itsekin nauraisi vaan myös sellaista, joka ei riko tai ole naurua toisen alas painamiseksi.

Kuten monessa muussakin asiassa, kyse on ennen kaikkea miten eikä mitä. Huumorin suhteen ero on massiivinen. Hyvä vitsikään ei ole hyvä ellei sitä osaa kertoa.

Kyse on aina myös tilannetajusta, herkästä vaistosta, aina suhteesta ihmisiin. Siitä, mistä paremman tyypin olemisessa aina on kyse. Nauru on erityinen suhde itseen.

Itselle nauramisesta

Kyky nauraa itselle on oma erityinen taitonsa. Useimmiten sitä pitää harjoitella. Jotkut syntymäpellet ovat harjoitelleet sitä pienestä pitäen. Ja ovat siinä siksi niin hyviä.

Itselleen nauramisessa on monta puolta.

Nauraa itselle itsekseen. Sen sijaan että huhkuu ja puhkuu tai jopa sättii itseään ja huokailee. Vapautuneesti nauraa omalle kömpelyydelle tai typeryydelle. Siitä on hyvä jatkaa. Lisäksi: helpompaa nauraa itselle muidenkin seurassa kun on ensin ’salaa harjoitellut’.

Nauraa itselle oma-aloitteisesti seurassa. Itsestä voi oppia kertomaan hauskoja sattumuksia. Olennaista on rehellisyys, autenttisuus ja aitous. Aito nauru.

Nauraa itselle toisen nauraessa sinulle. Tämä on ehkä vaikein tai ainakin herkin asia. Toisaalta kyse on luottamuksesta toisiin ihmisiin, ennen kaikkea heidän hyväntahtoisuuteensa. Toisaalta kyse on itseluottamuksesta, joka tässä kohtaa perustuu ennen kaikkea omiin siihenastisiin kokemuksiin ja niiden tulkintaan. Ja tulkintojen pohjalta itselle kerrottuun tarinaan siitä, voiko ihmisiin luottaa ja jos niin millä ehdoilla. Ei siis aina ihan yksinkertaista.

Lieveilmiöitä

Itselle nauramisen eräs alalaji ovat ihmiset, jotka ovat opetelleet feikkaamaan itselle nauramista. He eikä erityisesti heidän egonsa oikeastaan kestä itselle nauramista. Tällaiset ihmiset kertovat mielellään omista kömmähdyksistään mutta tavalla, joka saa heidän arvonsa nousemaan muiden silmissä: he uskaltavat kertoa virheistään. Kyse on todellisuudessa sen esittämisestä, että kyseiset ihmiset ovat niin hienoja, että ovat tajunneet epätäydellisyytensä ja vieläpä oivaltaneet siitä jotakin.

Oikeastaan tällaiset ihmiset ovat rasittavia. Melkein yhtä rasittavia kuin ihmiset, jotka kehua retostavat itseään surutta, mutta he ovat ainakin rehellisesti sitä mitä ovat.

Mutta ei hätää: opi nauramaan vapautuneesti myös hyvän tyypin halvalle kopiolle. He ansaitsevat naurun ja sinä hyvät naurut.

Tämän bloggauksen myötä kiitämme lukijoitamme ja toivotamme nauravaista joulua. Palaamme takaisin tunnelmaan uuden vuoden alettua.

Mikko Taskinen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: